Uusi tietokoneeni

Minulla oli vuoden vaihteessa vanhentuvalla verkkokaupan lahjakortilla hitusen käyttämätöntä hynää jäljellä ja kävin kuluttamassa ne loppuun ostamalla itselleni joululahjaksi uuden tietokoneen, Raspberry Pi 2:n.

Raspberry Pin pakkaus

Raspberry Pi (oikealla) Arduino Unon vierellä

On hämmentävää, että tämä hieman luottokorttia isompi piirilevy on täysverinen tietokone. Ei muuta kuin näyttö, näppäimistö ja hiiri kiinni, muistikortti sisään ja virrat päälle. Käyttöjärjestelmän asennuksen jälkeen kone on valmiina operoitavaksi. Jos ei tietokonetta tarvitse muuhun kuin netin selailuun ja tekstinkäsittelyyn, niin periaatteessa tämä pieni härpäke riittäisi sellaiseen peruskäyttöön ihan hyvin.

Kone on kokoisekseen ja 35$ hintaisekseen (Suomessa 50€) tehokas, mutta ei sillä hinnalla voi odottaa mitään uskomatonta suorituskykyä. Uusimmat älypuhelimet ovat huomattavasti tehokkaampia. Raspberry Pi 2 on tehoiltaan verrattavissa parin vuoden takaisten älypuhelinten halpamalleihin. Rasperrystä löytyy 900Mhz neliytiminen prosessori ja 1Gt muistia. Liittiminä on neljä usb-porttia, hdmi-, ethernet- ja 3,5mm plugiliitännät. Virransyöttö tapahtuu mini usb:n kautta. Lisäksi löytyy pitkä rivi pinnejä kaikenlaisia omia kytkentöjä varten ja pieni nauhakaapeliliitin esim. pientä näyttöä varten. Vanhoja nokialaisen näyttöjä näkyvät myyvän Raspberryjä varten. Massamuistina toimii micro SD -muistikortti.

Testasin konetta pikaisesti. Kopioin muistikortille käyttöjärjestelmän, kytkin usb-portteihin näytön, näppiksen, hiiren ja näytöksi kytkin television hdmi:llä. Virtalähteeksi kytkin kännykän laturin. Heti sen kytkettyäni Raspberry käynnistyi ja ensiksi ruutuun tuli käyttöjärjestelmän (Raspbian) asennusvalikko. Asentaminen kesti varmaan lähemmäs 10 minuuttia, jonka jälkeen kone oli valmiina käyttöön. Käyttöjärjestelmän mukana tuli melko kattavasti tekstinkäsittely- taulukkolaskenta- yms. ohjelmia ja kaikenlaista muuta sälää. Tökkäsin yhteen usb-porttiin kiinni wifi-adapterin ja kone meni muitta mukisematta nettiin. Katselin mm. youtubesta 720p vidoita ja ihan hyvin vehje niitä jaksoi pyöritellä.

Youtube videon katsomista ja tetriksen pelaamista Raspberryllä

Ihmeellistä kuinka tällainen pieni vekotin on kohtalaisen tehokas (ja helppokäyttöinen) tietokone. Tämän avulla voi tehdä vaikka jos jonkinnäköistä projektia. Varsinkin kun Raspberryn voi hyvin vielä yhdistää Arduinon pariksi. Vaikka 50€ onkin edullinen hinta pienestä tietokoneesta, on se kuitenkin sen verran paljon, ettei koneita kovin usein viitsi ostella pieniin satunnaisiin projekteihin. Mutta marraskuussa Raspberry esitteli tulevan Raspberry Zeron, joka on noin kolmen postimerkin kokoinen ja 5$ hintainen tietokone. Tehoakin siitä löytyy ihan kivasti, noin 40% enemmän kuin Raspberryn ensimmäisestä mallista joka kuitenkin maksaa noin 30$. Tämä kuulostaa jo aikas kivalta! Tuolla hinnalla Raspberryjä raskisi ostaa useamman kappaleen varastoon satunnaisia ideoita varten. Ja kokonsakin puolesta mahtuu entistä pienempiin projekteihin.

Viikonlopun puuhastelut - kettukarkkia ja torttua

Erilaiset karkkipaperikuviot ovat suosittuja käsityöihmisten keskuudessa. Varsinkin Fazerin Pihlaja, eli "kettukarkki" -kuvioilla ihmiset kutovat villasukkia kaikenlaista muuta vaatetta. Hauska idea mielestäni ja itsellänikin alkoi haluttaa tehdä jotain tuolla kuvioinnilla. Sain idean kettukarkki -avaimenperästä.

Valmistin avaimenperän keltaisesta ja valkoisesta Fimo -massasta. Kettukuvion leikkasin karkkipaperista ja liimasin massaan kiinni uunituksen jälkeen. Loput sävyt maalasin akryyleillä ja koko komeuden päälle laitoin suojaksi monta kerrosta Fimo -lakkaa. Tein avaimenperän oikeisiin mittoihin, mutta karkin päädyssä olevat paperilipareet tein normaalia paksummiksi jotta kestäisivät rasitusta. Karkin läpi menevä korupiikki antaa hieman lisätukea.

Vinkki: Ainakin noissa minun ostamissani avainrenksuissa tuntui olevan kohtalaisen löysä se pieni rengas johon koru pujotetaan. Niin se on toki tarkoituksella, jotta me koruharrastelijat saisimme renksut auki ilman ammattilaisten voimatyökaluja. Mutta minua huolettaa, että renksu voi aueta joskus itsekseen ja avaimenperä kadota. Niinpä kun olin pujottanut renkaan korupiikin läpi, suljin renkaan juottamalla sen umpeen pienellä tipalla tinaa.

Rengas juotettu umpinaiseksi. Ei pitäisi enää itsekseen avautua.

 

Valmistin lisäksi parit joulutorttu -korvakorut. Toisessa parissa hillo tortun päällä ja toisessa sisällä. Jostain syystä minulla oli hankaluuksia saada näitä maalattua aidon näköiseksi. Periaatteessa pitäisi olla aika yksinkertainen maalaus, mutta ei vain tuntunut osuvan sävyt kohdilleen. Mutta tässäpähän tätä tulee opeteltua ja koko ajan huomaan kehittyväni. Tuli tortuista ihan onnistuneet ja varsinkin pieni tomusokerikerros vielä hieman paransi ulkonäköä.

 

Sitten askartelin vielä arduinollakin yhtä projektia. Ultraäänitutka tunnistaa kun joku tulee lähelle jonka jälkeen servo liikauttaa hetkellisesti vipuaan ja palaa alkuasentoonsa. Sen jälkeen on noin 20 sekunnin viive ennen kuin laite reagoi lähestymiseen uudelleen. Vielä en tohdi sanoa, mikä on se lopullinen laite jota tämä viritelmä on tulossa ohjaamaan, koska en ole ihan varma lopputuloksen toimivuudesta. Pääsen rakentelemaan loput ensiviikolla, mutta tämä elektroniikkapuoli on valmiina ja tässä videota tämänhetkisestä virityksestä:

Tanssimattoprojekti - osa 1

Tein viime viikolla hienon löydön kirpputorilta - tanssimatto 50 sentillä. Kyseessä oli plug & play tyylinen systeemi, eli aparaatti kytketään scartilla kiinni televisioon ja ei muuta kuin tanhuilemaan.

Tanssimatossa on itsessään sisäänrakennettuna eräänlainen pelikonsoli ja muutama peli, kuten tanssipeli ja flipperi. Ne ovat grafiikaltaan simppeliä c64-tyylistä pikseligrafiikkaa ja äänimaailmakin on vastaavanlaista 8bittistä pimputtelua. Löysin samasta laitteesta jonkun ostostv-mainoksen ja kuvasin itsekin hieman ruudulta peliä nähtäväksi:

Ehkä vähän karun näköistä, mutta kyllä laitteesta oli hupia viidenkymmenen sentin edestä. Vielä enemmän siitä hupia irtoaisi, jos maton saisi kytkettyä tietokoneeseen ja sillä voisi pelata StepManiaa. Matossa ei ole kuin scart-liitin, mutta sen verran yksinkertainen laite on kyseessä, että on kai se oltava jotenkin tietokoneeseen yhdistettävissä.Vielä minullla ei ole hajuakaan että miten se onnistuu, mutta veikkaan, että esimerkiksi arduino korttiin maton painikkeet on yhdistettävissä ja sen avulla sen  saa liitettyä tietokoneen usb-porttiin kiinni. Tai jos en saa laitteen elektroniikasta minkäänlaista tolkkua, voin repiä ne hiivattiin ja käyttää pelkästään laitteen matto-osaa ja toteuttaa elektroniikan itse vaikka näiden ohjeiden perusteella.

Elikkäs ainakin tällainen projekti minulla olisi joululomaksi.

Tervetuloa väkertelemään

Heipä hei ja tervetuloa blogilleni. Ajattelin kokeilla tällaista blogin pitämistä ja kirjoitella tänne satunnaisesti omista väkerryksistäni. Olen hitusen alle kolmekymppinen miehenalku jolle on siunautunut sellainen mahdoton luomisen vimma, että koko ajan täytyy olla jotakin värkkäilemässä. Tykkään touhuilla kaikkea sellaista jossa pääsen käsilläni tekemään ja missä lopputuloksena on jotain nättiä josta saa ihasteltavaa pidemmäksikin aikaa.

Löysinkin hiljattain Fimot, elikkäs askartelykäyttöön tehdyt polymeerimassat ja innostuin niistä aivan täysin. Olen aina tykännyt pikkutarkasta pipertämisestä ja noista massoista on todella helppo työstää kaikenlaista pientä ja sievää koriste-esinettä. Moni askartelija näkyy noista massoista tekevän kaikenlaista karkkikorua ja muuta hassua mutta kuitenkin suhteellisen simppeliä luomusta. Jotkut rakentelevat todella yksityiskohtaisia ja aidonnäköisiä miniatyyrejä ja se on juuri se suuntaus joka itseäni erityisesti kiinnostaa.

Huomasin, että sellaiset soveltuisivat hyvin esimerkiksi koruiksi. On jotenkin hienompaa, että sillä pienellä esineellä on jokin muukin funktio, kuin seisoa hyllyn reunalla tyhjänpanttina. Ilokseni huomasin kaikenlaisia korunosia olevan helposti saatavilla ja olen korvakorujakin ehtinyt jo aika liudan tekemään. Enpä olisi arvannut, että jotain koruja ryhdyn joskus näpertelemään. Ei välttämättä kovin miehekästä hommaa, mutta niinpä vain kiinnostuin korujen teosta sen verran, että olen ajatellut niitä ehkä myyntiinkin asti tekeväni.

Fimo -askartelujen lisäksi tykkään rakennella kaikenlaisia liikkuvia ja itsestään toimivia vimpaimia. Siksi olen kiinnostunut varsinkin Arduino-alustoista, koska niillä taas on todella helppo rakennella kaikenlaisia omia laitteita. Sen lisäksi yhtenä kovana kiinnostuksen kohteena on ollut omien tietokone- ja mobiilipelien tekeminen.

Monia muitakin kiinnostavia asioita on tässä maailmassa tarjolla, mutta tuossapa ne itseäni lähimpänä olevat. Eli tuon kaltaisia projekteja on tänne blogilleni odotettavissa. Mainitsen vielä senkin, että vaikka kaikenlaisia juttuja osaankin väsäillä, en ole silti mitenkään erityisen lahjakas missään. En esimerkiksi osaa syvällisesti elektroniikkaa enkä osaa juurikaan ohjelmoida. Eli ne projektit jotka olen itse saanut aikaiseksi, osaa kyllä melkeinpä kuka tahansa muukin toteuttaa.

Laitetaan tähän loppuun näytille muutamat tekemäni fimo-teokset. Minua voi seurata myös instagramissa nimellä luomisenvimma jossa teoksiani on nähtävissä lisää.